Monday 8 August 2016

Ajatuksia vertaistuesta - välittämisestä taiteen tekijöiden ja toimijoiden välillä

Palasin lukemaan keväällä 2016 kokoamaani listaa ajatuksista liittyen ammattilaisten vertaistukeen. Päätin julkaista listan myös tässä blogissa - taiteen tekijöiden ja toimijoiden välinen keskinäinen vuorovaikutus, kommunikaatio ja välittäminen on merkittävä osa isompaa kokonaisuutta.

Esittelin näitä omista kokemuksista ja muiden tekijöiden kanssa erilaisissa tapaamisissa käytyjen keskustelujen pohjalta heränneitä ajatuksia Yhteisö tanssii ry:n, Itäisen tanssin aluekeskuksen ja Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n yhdessä järjestämässä tapaamisessa Joensuun taidekeskus Ahjossa keskiviikkona 27.4.2016. 

Näkökulmia Yhteisötanssiin -tapaaminen Joensuussa Taidekeskus Ahjossa ke 27.4.2016

Pia Lindy: Kohtaamisen merkityksestä - ajatuksia ammattilaisten vertaistuesta ja verkostoista  

muistilista, joka toimi alustukseni pohjana: 

Jo pieni joukko on iso tuki -  ei ole mitään väliä tuleeko paikalle 2 henkilöä vai 20 (yli 20 on itse asiassa aika hankala keskustelun kannalta)
Kahvittelua ja keskustelua - aikaa ja tilaa kertoa omista töistä ja kuunnella tois(t)en. 
Tsemppaus ja jakaminen, murheet, ilot, onnistumiset, kysymykset, orastavat ideat ym.
Tullaan helposti kysymyksiin taiteilijan hyvinvoinnista ja jaksamisesta.

Kuulumisen tunne 
1. erityisesti jos kokee työnkuvansa kovin erilaiseksi tai 
2. on persoonallisuudeltaan sellainen ei niin helposti ryhmäytyvä 
3. on pätkätyöläinen, vaihtaa projektista ja työryhmästä toiseen
4. tai jotain muuta

Mitä puhutaan, mistä ja miten? Verkottumisen ja kohtaamisen laatu
Monien tekijöiden tunteminen - toisten tarpeiden ja osaamisen tietäminen - tiedon ja työn jakamisen lisääntyminen.
Voiko taiteen kilpailua - toimijoiden välistä kilpailua välttää - sen sijalle tasa-arvoisuutta, tietynlaisten arvojärjestelmien, odotusten, oletusten, normien ja hierarkioiden purkua.

Erilaiset tekijyydet synnyttävät erilaisia tekoja!
On hyvä, että eri ikäiset ammattilaiset ja muut toimijat löytävät ja syventävät yhteistyön tapoja.
Miten tekijä kuvaa kokemustaan ja työnkuvaansa tai kertoo/kuuntelee toisten puheita/kokemuksia.
Vertailu on mahdotonta ja usein niin turhaa, musertavaakin. 

On mahdollista ottaa inhimillisyys nimittäjäksi - ihmisillä on kyky asettua toisten asemaan ja pohtia asioita, kokemuksia, jotka eivät ole identtisiä omien asioiden ja kokemusten kanssa. 
Osallistumisen ammattilaisuus on myös tämän harjoittamista!

Miten tietoa jaetaan, miten tietoa omitaan, miten tietoa tuetaan jne?
Onko koskaan valmis, tarpeeksi koulutettu, tarpeeksi kokenut, tarpeeksi tietävä, tarpeeksi taitava? 
Oman ja toisen osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. 
Voisiko vertaistuki olla vahvistava tekijä? 
Kriittistäkin keskustelua ja keskeneräisyyden hyväksymistä!

Kaikkia projekteja ei voi esittää kirkkaina ja selkeinä kokonaisuuksina tai lineaarisina jatkumoina - kaikesta ei voi tuottaa huipputason dokumentaatioita ja jaettuja yhteisiä kokemuksia. Se ei mitenkään tarkoita etteivätkö nämä projektit olisi olleet merkittäviä ja tärkeitä.



Minkälaisia ovat luovat prosessit? Onko prosessi aina samanlainen? Onnistuuko, jos luo yhdenlaisen käytännön, jota sitten aina toteuttaa? Viekö tämä tie Roomaan? Vai Raumalle? Minne haluan mennä tai joku muu? Tarvitaanko halua? Tarvitaanko suunta? Miten puhua tästä?

No comments:

Post a Comment